Minäkin olen suorittaja. Aloin uupua ensimmäistä kertaa jo lukion viimeisenä vuotena. Kamppailin uupumuksen kanssa lähes 27-vuotiaaksi asti, jolloin annoin itselleni lopultakin aikaa pysähtyä.
Toipuminen oli kuitenkin haastavaa, koska stressasin hirveästi toimeentulosta. Olin jättänyt sosiologian opinnot kandin tutkintoon, enkä uskonut löytäväni sen avulla itselleni sopivaa työtä, joka ei uuvuttaisi minua.
Oli pakko löytää sellainen tapa ansaita toimeentulo, joka ei uuvuttaisi minua. Luulin löytäneeni sen, kun ryhdyin valmentajaksi. Rakastin työtäni ja pystyin alusta asti auttamaan asiakkaita isoissa muutoksissa.
Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin joutuneeni jatkuvaan stressikierteeseen. Bisneksen pyörittäminen oli täynnä deadlineja. Vaikka olen kokenut aina olevani luova ja halunnut jättää työssä tilaa luovuudelle, ajauduin jatkuvaan suorittamiseen pystyäkseni pitämään asiakkaille lupaamani deadlinet.
Joka vuosi päätin irtautua stressistä ja suorittamisesta, mutta joka kerta palasin niihin takaisin, joskus hyvinkin nopeasti.
Stressitasoni oli jatkuvasti korkealla. Kärsin pahoista univaikeuksista ja heräsin viideltä aamuöisin vatvomaan asioita. Aloin kärsiä muistikatkoksista. Ajattelukykyni alkoi heikentyä. Olin jatkuvilla ylikierroksilla, enkä osannut pysäyttää itseäni.
Minulla oli paljon hyvinvointia tukevia tapoja. Söin terveellistä kotiruokaa, nukuin 8 tuntia yössä, ainakin periaatteessa. Liikuin päivittäin. Loin joka aamu yhteyden itseeni kirjoittamalla kolme sivua tajunnanvirtaa. Luin selfhelp-kirjoja ja katsoin inspiroivia videoita. Visualisoin unelmiani. Joogasin. Opettelin rauhoittaman parasympaattisen hermoston syvähenigtyksillä.
Mikään näistä ei kuitenkaan auttanut minua irtautumaan stressi- ja suorittamiskierteestä.
Lopulta irtauduin suorittamisesta puolivahingossa. Tiesin, että uupumuksen taustalla on usein syvä ja kokonaisvaltainen riittämättömyyden tunne. Halusin auttaa asiakkaita vapautumaan riittämättömyyden tunteesta, että he voisivat vapautua uupumuksesta.
Tehdessäni harjoituksia riittämättömyydestä vapautumiseksi huomasin pystyväni lopultakin irtautumaan suorittamisesta.
Moni vaikealta ja raskaalta tuntunut asia alkoi tuntua helpommalta. Tunsin enemmän energisyyttä ja halua tarttua asioihin.
Tunnistin todelliset tavoitteeni ja pystyin lopultakin tarttumaan niihin ja luopumaan vääristä, voimia vieneistä tavoitteista, joita kohti olin ponnistellut turhaan.
Aloin tuntea enemmän iloa ja levollisuutta, sekä tehdessäni asioita että pysähtyessäni.
Aloin luottaa itseeni enemmän ja uskoa onnistumiseeni asioissa, joissa olin aina ennen uskonut vain epäonnistumiseen.
Tehtävälistojen tekeminen ei enää synnyttänyt minussa stressiä, ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta. Tunsin, että minähän pystyn tekemään nämä asiat, minä ehdin tehdä nämä. Turhia asioita tippui pois tehtävälistaltani. Ennen tunsin itseni täysin voimattomaksi tehtävälistan edessä, nyt tunsin aitoa iloa ja halua tarttua asioihin.
Aloin myös kokea iloa asioista, jotka olin saanut aikaan. En enää ajatellut kaikkea mikä oli vielä tekemättä, vaan tunsin ihanaa riittämisen tunnetta ja tyytyväisyyttä siitä, että olin päässyt eteenpäin.